Aamun taivas oli vaaleanpunainen ja ihailin vuoren silhuetilla vaeltavia puita kuin karavaania. Matka Barcelonan suurimmasta lähiöstä Hospital del Belvitgesistä Barcelonan kentälle kesti vain vartin ja minut ja Tiinan hotellilta hakenut katalonialaisen yhteistyökoulumme liiketalouden opettaja Antonio Milan pysäytti auton lähtöterminaalin T1 eteen sovittuun aikaan eli tasan kello 8.00. Myös Annin, Villen, Alvarin ja Markuksen isäntäperheet olivat ajoissa paikalla vaikka meiltä kestikin jonkin aikaan että löysimme toisemme suuresta terminaalista. Stereotypia espanjalaisesta manjana-meiningistä ei todellakaan pitänyt paikkansa vaan kaikki ohjelmat viikon aikana alkoivat ja päättyivät juuri ohjelmaan kirjattuina aikoina. Ville teki tämän huomion jo alkuviikosta: ”täällähän kaikki toimii hyvin”.
Hyvästelimme halaten isäntäperheet ja teimme lähtöselvitykset. Kaikki pääsivät turvatarkastuksesta sujuvasti lävitse ja niin meillä oli vielä tunti aikaa juoda viimeiset maitokahvit ja viimeistellä tuliaisostokset: paikallista ilmakuivatettua kinkkua, pitkään kypsytettyä vuohen- ja lampaaanmaitojuustoa ja marsipaania.
Lentokone oli täynnä. En saanut oikealla puolella istunutta kiinalaista miestä innostumaan keskustelusta kanssani. Sain ainoastaan selville sen, että hän aikoi viipyä Helsingissä kolme päivää, joten vasemmalla puolellani istuva Alvar sai pitää minulle matkaseuraa. Tosin maittavan aterian jälkeen nukahdimme kummatkin ja heräsimme vasta kun kone kolmen ja puolen tunnin lennon jälkeen alkoi laskeutumaan Helsinki-Vantaan kentälle. Barcelonassa oli aurinko paistanut jokaisena päivänä vaikka aamuin ja illoin oli vilpoista ja sormikkaille ja villatakille oli tarvetta. Pujahdettuamme pilvien läpi alailmoihin vierestäni kuului toteamus, jonka sisältö liittyi marraskuisen säämme kosteus- ja valoisuusolosuhteisiin. Katsottuani koneen ikkunasta ulos itse totesin, että vain salamat puuttuvat. Onneksi lentokentällä ei tarvinnut joutua säiden armoille vaan siirryimme lentokoneesta tuloterminaaliin putkea pitkin. Odottelimme Villeä kuunnellen tuloporttimme vieressä olevan kahvilan kanssan äärimmäisen selkeää suomen kielen artikulaatiota, mutta Villeä vaan ei saapunut. Loppujen lopuksi syyksi paljastui se, että Ville oli saanut mahdollisuuden tutustua lentokoneen kaikkein pyhimpään. Kuvat puhukoot puolestaan.
Helsinki-Vantaalla meillä oli reilut kaksi tuntia aikaa odotella jatkolentoa ja käytimme sen puuttuvien blogitekstien kirjoittamiseen. Tosin oma tekstini valmistui vasta sunnuntai-iltana. Kotimatka tuntuu aina lyhyemmältä ja juuri ja juuri ehdin syödä matkaevääksi ostamani 4 herkullista sushia, joista viimeiseen melkein tukehduin kun ahneuksissani sivelin sille liikaa inkivääriä ja sitä vihreää piparjuuritahnaa. Kruunupyyn kentällä meitä oltiin vastassa ja halatessani loistavaa matkaseuraani muistutin jokaista, että maanantaina taas nähdään.
Koen, että olen ollut etuoikeutettu. Sain osallistua sekä Erasmus+ -projektiin että niin sanotusti ”varjostaa” katalonialaisia kollegojani koulun arjessa. Osallistuin Joanin filosofian tunneille ja sain seurata espanjalaisten nuorien filosfointia Jean Paul Sartren ajatuksesta, että ihminen on pakotettu vapauteen. Lopputunnilla muutettiin katalanin kielinen lause ”Not pot ser que si estudio com cal, llavors suspenqui. Per tant, no estudiaré com cal ino suspendré.” logiikan muotoon ja tarkasteltiin lauseiden totuusarvoja. Opettaja Joanin mukaan oppilaat eivät olleet oikein innoissaan logiikasta, mutta mielestäni he olivat hyvin mukana. Luokassa oli lähes 40 oppilasta, kukaan ei ollut kännykällä ja tuossa väen paljoudessa oppilaat vielä uskaltautuivat viittaamaan. Seurasin myös yläkouluikäisten uskontotunteja, joilla äänentaso vaihteli hiljaisuudesta korvia huumaavaan meluun. Oppilailla oli edessään pienet läppärit, mutta kukaan ei pelannut tai ollut omilla teillään vaikka koulussa oli internetyhteys.
Sain myös seurata Xavieria, joka opetti oppiainetta, joka on espanjaksi Formacion Humana eli suomeksi jotakin sellaista kuin Miten ollaan ihmisiksi. Sain olla myös Imman tunnekasvatusoppitunnilla, jossa tehtiin ensin rentoutusharjoitus ja tunnisteltiin itselle voimakasta tunnekokemusta ja miten tunteet ilmenevät ruumiillisina kokemuksina, tunteina ja ajatuksina. Virginian psykologian oppitunnilla oppilaat olivat referoineet psykologisia artikkeleita ja esittivät referaatit ryhmälle, joka kommentoi artikkelissa esitettyjä näkemyksiä.
Olen iloinen, että parikymmentä vuotta sitten harjoittamani espanjan opinnot mahdollistivat tämän espanjalaiseen kouluarkeen tutustumisen.
