Lauantai 11.3: Matkapäivä

Lauantaiaamuna matkaan lähdettiin jo 7:00. Matka alkoi minibussilla Krakovan lentokentälle. Krakovan lentokentällä mietiskeltiin että pysyvätkö matkalaukut painorajoissa, mutta ystävällisen asiakaspalvelun avulla kaikkien laukut saatiin koneeseen. Krakovasta lennettiin Varsovaan, jossa matkalippujen saaminen tuotti hieman haasteita Krakovasta saatujen väärien ohjeiden takia. Krakovasta lennettiin Helsinkiin, jossa ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti koneeseen jäänyt passi ja matkalippu. Suomalaisella tehokkuudella passi löytyi kuitenkin omistajansa kädestä jo ennen koneeseen astumista vaikka vaihtoaikataulu oli tiukka. Lento Vaasaan oli pelkkä pikainen pyrähdys, ja Vaasasta alkoi matkan viimeinen etappi Pirkon Pirssin kyydissä. Kotioville saavuttiin seitsemän jälkeen väsyneinä mutta tyytyväisinä.

Tunnelma matkapäivänä oli alkuun väsynyt, mutta pikku hiljaa tyytyväisyys ja ilo onnistuneesta matkasta valloitti mielet. Helsingin koneeseen astuessa tajusi kuinka kauan on ollut poissa Suomesta, kun ympäriltä kuuluvan puheensorinan ymmärrettävyys tuntui oudolta. Kaiken kaikkiaan matka Puolan Nowy Sacziin oli äärettömän avartava ja rikastuttava kokemus, ja saavummekin kotiin monta uutta ystävää ja kokemusta rikkaampina.

Perjantai 10.3: Projektin viimeistelyä

Perjantai oli viimeinen varsinainen kokoontumispäivä, johon saavuttiin hyvin levänneinä eilisen pitkän retkipäivän jälkeen. Aamulla Espanjan tiimi piti lämmittelyn, jossa pohdittiin mitkä asiat ovat elämässä oikeasti tärkeitä.

Lämmittelyn jälkeen kansainväliset työryhmät viimeistelivät ksenofobiaa käsittelevät projektityönsä. Työt myös esiteltiin sekä muille projektioppilaille, että koko koululle. Yksi ryhmä teki videon stereotypioista, toinen ryhmä julisteen ja haastatteluja sekä kolmas ryhmä tutki ihmisten kokemuksia syrjinnästä. Kansainvälisissä ryhmissä työskentely sujui hyvin kunhan oma ryhmä tuli tutuksi, ja jokaisen työpanosta tarvittiin. Tapaamisessa käsitellyn Public achievement -metodin tarkoituksena oli nimenomaan opiskelijoiden omien ideoiden ja aktiivisuuden korostaminen opettajien toimiessa pääasiassa suuntaviivojen antajana ja ohjaajana.

Perjantain lounas koululla oli poikkeuksellisesti lämmin. Tarjolla oli paikallista herkkua, pirogia, eli esim. omenalla, verimakkaralla tai kaalilla sekä hieman tunnistamattomaksi jääneillä täytteillä täytettyä pastaa. Suomalaisten ruokahalu oli jo tutuksi tulleeseen tapaan kohdallaan.

Illalla kaikki opettajat kokoontuivat hotelliin viimeiselle yhteiselle illalliselle ja hyvästit jätettiin jo illalla koska "team Finland" lähti matkaan 7:00. Opiskelijat taas kokoontuivat yhteen isäntäperheiden kotona.

Torstai - päivä Krakovassa

     Neljäs päivä Puolassa lähti käyntiin reissulla Krakovaan. Yhdeksältä aamulla suuntasimme kahdella minibussilla kohti Puolan toiseksi suurinta kaupunkia. Noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Oskar Shindlerin tehtaalle, jossa saimme opastetun kierroksen museon läpi.
     Sanomattakin selvää, että pitkän bussimatkan ja museokierroksen jälkeen meidän suomalaisten mielestä olisi ollut erinomainen hetki luonaalle. Kunnon ateriat jäivät kuitenkin vielä vain haaveiksi, sillä seuraavaksi ohjelmassa oli kierros Krakovan kaupungissa. Oppaan johdolla kävelimme katsomaan esimerkiksi toisen maailmansodan aikana juutalaisten gettona toiminutta aluetta. Shindlerin tehtaalla alkanut kiinnostava ja mielenkiintoinen päivä ei ollut vielä ohi, sillä saimme kuulla lisää Puolan ja Krakovan historiasta natsien alaisuudessa sekä erityisesti juutalaisten surullisesta kohtalosta. Seuraavaksi kiersimme katsomassa Shindlerin lista -elokuvasta tuttuja alueita.
     Pitkän kaupunkikierroksen jälkeen saimme viimein pari tuntia vapaa aikaa kauniissa Krakovan keskustassa. Lähes ensimmäistä kertaa reissun aikana emme olleet ainoita, jotka valittivat nälkää. Mahtavien pizzojen jälkeen oli aika sanoa hyvästi Krakovalle. Paluumatkalla Nowy Sącziin pysähdyimme vielä perinteiseen Puolalaiseen ravintolaan.
     Loppuilta vietettiin mukavasti isäntäperheiden luona rankan mutta kiinnostavan ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen.

- Taija


 

Kolmas päivä Puolassa

Kolmas päivä alkoi isäntien koulun järjestämällä Shakespearen näytelmällä, jota oli hieman vaikea ymmärtää vanhan englannin kielen sekä puolalaisten erikoisen aksentin takia. Näytelmää oli kuitenkin kiinnostavaa seurata, sillä puolalaiset oppilaat olivat hyvin taitavia näyttelijöitä. Tämän jälkeen menimme kouluun ja jatkoimme ryhmätöiden tekemistä.

Pettymykseksemme lounaaksi oli taas samoja Subwayn voileipiä. Koulupäivä oli kuitenkin lyhyt ja pääsimme jo hieman kahden jälkeen "kotiin" syömään perinteistä puolalaista ruokaa, mistä ilahduimme suuresti vähäisen lounaan takia. 

Seuraavaksi oli luvassa hohtokeilaamista, jossa me suomalaiset pärjäsimme yllättävän hyvin. Myöhemmin illalla oli koulun juhla ja ohjelmassa oli elokuvan katsomista. Koululle haettiin pizzaa ja tarjolla oli paljon muitakin herkkuja. Tämän jälkeen suuntasimme vielä paikalliseen kahvilaan viettämään iltaa isolla porukalla. 

Päivä oli pitkä, mutta onnistunut. Sää pysyi hyvänä vaikka oli hieman viileämpää kuin edellisinä päivinä. Ensimmäistä kertaa ruokaa oli riittävästi eikä nälkä päässyt yllättämään kertaakaan koko päivänä. Nukkumaan käydään odottavin mielin, sillä seuraavana päivänä on luvassa reissu Krakovaan. 

- Nea

Tapahtumarikas päivä Nowy Saczissa

      Toinen päivä lähti käyntiin perinteisesti "warm upilla", jonka meille tänään veti pirtsakasti ikioma Timomme. Ohjelmassa oli aakkoset lanteilla lämmittely sekä tutustumisleikki, jossa opimme paremmin vielä toistemme nimiä. Tämän jälkeen kuuntelimme kiinnostavan puheen Puolan humanitaarisesta yhteisöstä "PAH", jonka meille piti yksi heidän vapaaehtoistyöntekijöistä.
       Valitettavasti me  jouduimme tänäänkin kokea hieman nälkää, sillä koululle tuodot subway leivät, vaikka maittavia olivatkin niin eivät riittäneet kumoamaan suomalaista nälkää. Onneksemme puolentoistatunnin ryhmätöiden teon jälkeen isäntäperheemme veivät meidät pizzalle. Ryhmätyöt sujuivat moitteetta ja saimme keksittyä ongelmiimme ratkaisuja, joita olivat muunmuassa. köyhyys, erilaisten ihmisten pelkääminen sekä väkivalta.
       Pizzasta vatsat täynnä puolet meistä lähtivät "escape roomiin" ja toiset keilaamaan. Escape roomiin periaatteena oli että meidät lukittiin huoneeisiin, joissa olivat eri teemat ja täytyi  etsiä vihjeitä ulospääsyä varten. Tämän jälkeen lähdimme heti kaupungin suurimpaan kauppakeskukseen  shoppailemaan, jossa pääsimme törsäilemään oikein kunnolla sillä kaikki on täällä älyttömän halpaa tottumuuksiimme verrattuna. Uusista löydöistämme onnellisina istumme nytten ravintolassa syömässä maittavaa pastaa!



Linda

Ensimmäinen päivä Puolassa

Sunnuntain koko päivän matkustamisen jälkeen silmät olivat painua väkisin kiinni ja nukkumaan yritettiin päästä mahdollisimman nopeasti. Ennen sitä ehdimme kuitenkin jo käydä tutustumassa vähän kaupunkiin, sekä muutamiin muihin oppilaisiin.

 Maanantaiaamuun herättiinkin taas hyvin levänneenä ja paljon virkeämpänä. Kaikkien opiskelijoiden saavuttua koululle meidät toivotettiin tervetulleiksi, jonka jälkeen lähdettiin jo tutustumaan toisiimme muutaman hauskan leikin parissa. Jokainen maa oli saanut ennakkotehtäväksi tehdä video, esitelmä tai jotain muuta aiheesta "xenofobia" (omassa maassasi). Ilmeiden, naurujen ja myöhemmin kuultujen kehujen takia voi päätellä, että videostamme pidettiin.

Lähdimme kävellen syömään n. klo 13.00 missä vierähtikin tovi. Noin suurta porukkaa ei hetkessä ruokita, ei varsinkaan jos joukossa on suomalaisia, joille tuohon aikaan ensimmäisen lämpimän ruuan  syöminen ei kotona tulisi kuuloonkaan. Alkuruuan, pääruuan ja herkullisen jälkiruuan jälkeen lähdimme melkein heti kaupunkikierrokselle kävellen. Tuttuun tapaan suomalaiset pysähtyivätkin ensimmäisinä syömään välipalaa.

Kilometrien kävely alkoi tuntumaan puuduttavalta, mutta matkalla tuli mietittyä todella paljon, kuinka hyvin asiat oikeasti ovat suomessa. Mahtavien kirkkojen ja värikkäiden vanhojen rakennusten mukaan mahtuu myös huonossa kunnossa olevia, ränsistyviä, likaisia ja epähygieenisiä asuinalueita. Kulkukoiria, sekä muita eläimiä kadulla liikkuu paljon. Suomalaisten silmiin aivan liikaa, koska suomessa ei juuri vapaana olevia eläimiä näy. Parin tunnin kävelyreissu köyhässä pikkukaupungissa sai miettimään asioita uudelta kantilta. Asioita suomessa, joita voimme pitää itsestäänselvyytenä, osaa nyt arvostaa paljon paremmin. Lista asioista, joita matkan jälkeen arvostamme uudella tavalla voisi jatkua loputtomiin. Puolassa on myös paljon kaunista nähtävää, sekä ihania ihmisiä. 

Illalla nuoret lähtivät vielä kaupungille yhdessä. Tutustuminen tapahtuikin melkein huomaamatta ja nyt keskustelua syntyy varmasti paljon enemmän. Toivotaan että suomalaisten nälkä hellittää ja matka jatkuisi yhtä hyvin kuin alkoikin!

-Mila

Sunnuntai 5.3: Matkapäivä

Sunnuntaiaamuna oli vihdoin aika nostaa ajoissa ja harkiten pakatut laukut Pirkon pirssiin ja ottaa suunta kohti reissun ensimmäistä etappia eli Vaasan lentoasemaa. Vaasasta lensimme Ville-Gallen ja Jaren kanssa samalla koneella Helsinkiin, jossa odotusaikaa oli kolme tuntia. Tämä aika kului rattoisasti hampurilaisten parissa sekä vähemmän rattoisasti blogikirjoituksen ja Googlen suojausasetusten saloihin perehtyen.

Krakovan lento lähti ajallaan ja saapui perille ajallaan, vaikka muutamat jättöpyörteet konetta hieman keikuttelivatkin. Krakovassa meitä odotti laukkujen haun jälkeen jättiyllätys. Meitä oli aulassa vastassa satapäinen toimittajajoukko. Valmistauduimme jo paistattelemaan salamavalojen loisteessa kunnes pettymykseksemme huomasimme että kuvaajat olivatkin vastassa Suomesta palaavaa perin menestyksekästä ("mikä lie tusinajoukkue") Puolan mäkihyppymaajoukkuetta.

Toimittajajoukko haittasi hieman myös meitä odottavien Espanjan ja Tanskan ryhmien löytämistä mutta lopulta pääsimme yhdessä minibussille. Kaikki päättivät heti bussiin noustessa olla sosiaalisia eikä suomalaistyylistä kännykän näpläystä hupun alle piiloutuneena yksin nurkassa istuen juuri nähty. Bussimatka Krakovasta määränpäähämme Nowy Sacziin kesti vielä kaksi tuntia joten kokonaispituutta matkalle kertyi 12 tuntia. Kaikki löysivät isäntäperheensä Nowy Sacziin saapuessa joten näin matkapäivä oli pulkassa. Huomenna pääsemme aloittamaan kokoontumisen toden teolla: tiedossa on ainakin kaupunkisuunnistusta ja kansainvälisissä ryhmissä työskentelyä Public achievement -metodin parissa.

Timo

Matkatunnelmia

Huomenna matkaan kohti Puolaa!

Huomenna eli sunnuntaina 5. maaliskuuta starttaa seurueemme heti aamusta Lukiolta kohti Puolan Nowy Saczia Erasmus+ -kokoontumiseen. Seurueeseemme kuuluu Lukion toisen vuosikurssin opiskelijat Linda Lillqvist, Nea Lapinkoski, Mila Myllyaho ja Taija Virkkala sekä matkanjohtajana lehtori Timo Lehto. Reitti kulkee Vaasan ja Helsingin kautta Puolan Krakovaan, mistä matka jatkuu bussilla kohti lähellä Slovakin rajaa sijaitsevaa Nowy Saczin kaupunkia ja yhteistyökouluamme. Ennakkotehtäviä on hiottu viimeiseen asti ja matkalaukutkin alkavat jo olla lähes pakatut. Matkakuume nousee, täältä tullaan Puola!