torstai 13. marraskuuta 2014

Torstai ja toisiksiviimeinen päivä

Täällä sataa. Taas .Koulupäivä alkoi peer educationin merkeissä. Kerrattiin kuudesluokkalaisille tanssi, jonka jälkeen ryhmäni tanskalaiset pitivät oppilaille ohjelmaa. Kuuntelimme tunnilla myös slovenialaista ja suomalaista musiikkia. Oppilaat olivat hulluina suomalaiseen musiikkiin. :3
              Menimme takaisin kellaritiloihin ja sieltä melkein saman tien urheiluhallille, jossa flashmobin oli tarkoitus onnistua täydellisesti. Ei mennyt niinkuin Strömsössä jos minulta kysytään. Pienemmät oppilaat tulivat niin myöhään että jouduimme tanssimaan kahdesti. Kaikki olivat salissa aivan sikin sokin ja pienimmät oppilaat pyörivät jaloissa. Tarkoitushan oli tanssia ulkona, mutta sade muutti senkin suunnitelman. Tanssiminen oli ihan hauskaa, mutta Happy-songia en halua kuulla nyt hetkeen.
            Kellarissa kolme tanskalaista oppilasta kertoivat vähän Tanskasta ja Sabrosta (Århusin kaupunginosa, jossa asumme). He näyttivät myös heidän tekemänsä videon, jonka ideana oli näyttää kuinka tuhlaamme vettä ja muita luonnonvaroja.
             Birthe jakoi koko porukan neljään eri ryhmään ratkomaan jonkin ongelman, jota emme koskaan saaneet kuulla. Siinä sitten roudailtiin pöytiä yhteen ja luotiin gmail-ryhmiä. Itse jouduin ryhmään 2, jossa itävaltalainen tyttö otti samantien johtajan paikan ja alkoi keräämään muiden ryhmäläisten gmail-osoitteita. Emme ehtineet olla kauaa ryhmissämme kun oli jo lounaan aika. Lounaaksi oli yllätysyllätys leipää. Saimme itse täyttää leipätaskut, joita juuri ja juuri riitti kaikille. Lounaan jälkeen lisää pöytien roudaamista. Tällä kertaa ulos luokasta. En oikein ymmärrä tätä Birthe-logiikkaa. :D
              Kaksi pirteää naista ilmestyi kellarihuoneeseemme vetämään ilmaisutaitoa kaikille. Naisten nimet olivat Connie ja Jette. Oikein mukavia olivat. He opettivat meitä heittäytymään monella eri tavalla. Samanaikainen jalkojen tömistely ja käsien taputtelu eri tahteihin oli aivan mahdotonta. Siihen lisäksi vielä sormien napsuttelua ja laulua. Ei onnistunut. Kilpailimme maittain ja muodostimme kuvia omien maidemme ongelmista. Suomi-ryhmämme muodosti kuvan mm. epäsosiaalisesta puhelimien näpräilystä. Kun naiset olivat valmiita kannoimme pöydät ja tuoleja takaisin käytävästä...
               Koulupäivä oli ohi ja matka jatkui kohti vanhaa kaupunkia bussilla. Vanha kaupunki oli todella kaunis ja joihinkin taloihin pääsi myös sisälle katsomaan. Tunsin itseni erittäin turistiksi, koska kaikkea piti tottakai kuvata.
           Kiertelimme jonkin aikaa sateisia katuja pitkin kauppakeskukseen nimeltä Bruuns galleri. Itse en ollut siellä kauaa emäntäni kanssa, koska olimme luvanneet mennä hänen isovanhemmilleen syömään. Hyppäsimme siis bussiin. Ruokana oli schnitzeleitä, perunoita, herneitä ja jotain todella hyvää kastiketta. Siellä oli myös ihana koira nimeltä Buster. Sofien (emäntäni) isovanhemmat eivät puhuneet sanaakaan englantia, joten ruokapöytäkeskustelut menivät ohi minulta.  He kuitenkin vaikuttivat todella sympaattisilta ja antoivat minulle kourallisen marianne-karkkeja ennen kuin lähdimme. :Dd
            Loppuillan olen viettänyt jutellen ja syöden fazerin karkkeja ja suklaita emäntäni kanssa. Hän on todella ihana ja meillä on ollut hauskaa yhdessä. Reissu on ollut ikimuistoinen.  Tulee ikävä kaikkia tanskalaisia ja varsinkin Sofieta! ♡

- Vivi Wideman

           











1 kommentti :

  1. Hieno teksti! Pitääpä muistaa että jos jakaa oppilaat ryhmiin ratkomaan jotain ongelmaa niin pitää muistaa myös kertoa mikä se ongelma on. :)

    VastaaPoista