Iloa ja haikeutta

Perjantaina saavuimme tuttuun tapaan koululle 8.15. Työskentelimme ryhmissä tanskalaisen Brithen johdolla. Aiheenamme olivat "similarities" ja mietimme, mitkä asiat ovat meillä kaikilla yhteisiä siitä huolimatta että, tulemmekin useista eri maista. Teimme myös julisteita stereotypioista, jotka ovat sidonnaisia sukupuoleen.
Pitkällä välitunnilla 11.15 toteutimme  flash mobin koulun eteisaulassa. Monet oppilaat liittyivät tanssiin ja tunnelma oli katossa.
Espanjalainen opettaja Phill lauloi meille ja keksimme ryhmissä säkeistön englantilaiseen kansan lauluun.
Ruokailun jälkeen alkoi viimeinen yhteinen hetki koulussa, jolloin saimme todistukset ja katsoimme italialaisten videon kuluneesta viikosta. Italialainen Sara, joka oli Suomessa tammikuussa halusi myös näyttää itse tekemänsä videon Suomen projektiviikosta.
Illalla menimme yhdessä keilaamaan noin tunnin ajomatkan päähän. Viimeisenä iltana nauru raikui mutta tunnelma oli samalla haikea, kun tiesimme, että seuraavana päivänä joutuisimme hyvästelemään uudet ystävämme.

Turvallisesti Suomessa
Iida

Päivämme sokeana

Torstaina warm-upista huolehtivat puolalaiset ja slovenialaiset. Ensin oli joku leikki missä muodostettiin ryhmiä joissa oli 1 henkilö joka maasta, ja jokainen kirjoitti saman sanan omalla kielellään lapulle (esimerkiksi yhdellä ryhmällä oli kana, omalla ryhmälläni leppäkerttu) ja siinä oli tarkoituksena oppia sanomaan jokaisella kielellä se sama sana (leppäkerttu on muuten espanjaksi mariquita ja italiaksi coccinella). Lisäksi meidän piti ratkaista eräs 'yhdistä pisteet käyttäen vain 4 suoraa viivaa' tehtävä jossa kukaan ei onnistunut ja jonka tarkoituksena oli ajatella 'outside the box'.

Tämän jälkeen jatkoimme päivän aiheeseen joka oli tavallaan yksilöllisyys ja erilaisuus. Käsittelimme hankalia aiheita kuten rasismi, seksismi, homofobia jne. Mietimme ongelmia ja tapoja joilla juuri me voisimme vaikuttaa niihin. Se oli hankalaa mutta mielenkiintoista. Pelasimme myös erän kahoottia, joka meidänkin lukiolle on tuttu - ja samalla kotoisella tavalla kuin koto Suomessakin, wi-fi petti kesken kaiken ja peli crashasi. Peli oli kuitenkin hauskaa niinkauan kuin sitä kesti, sillä tarkoituksena oli selvittää mikä neljästä sanasta ei kuulu joukkoon - mutta kaikki sanat olivat eri kielellä, eli tarvittiin sairaan nopeaa yhteistyötä ja jokaista ryhmän jäsentä ratkaisemaan oikea vastaus.

Nämä kuvat on häikäilemättömästi otettu facebookin inTime 21 youth ryhmästä, koska en itse tajunnut ottaa kuvia - kyseessä oli siis eräs tutustumis ja yksilöllisyys tehtävistä. Kukan keskellä on ryhmää yhdistäviä asioita, terälehdissä yksilöitä koskevia asioita.

NO CAPTION NEEDED!!

Ruokana oli jotain lihapullien makuisia pihvejä, jotka eivät kyllä vetäneet vertoja Ikean lihapullille, ja PULLAAAA jälkiruoaksi (myös keksiä niille jotka trollasivat ja ottivat kaksi jälkiruokaa, nimimerkillä emme me) Ruoan jälkeen kello 13 lähdimme matkustamaan metrolla kohti mielestäni ehdottomasti kiinnostavinta kohdetta tämän viikon aikana - Dialogue in the Dark.

Dialogue in the Dark on eräänlainen rata, joka kävellään läpi. Koko rata on täysin pilkkopimeä, siellä ei nää mitään vaikka kuinka silmät tottuisivat. Ei siis mitään. Kuljimme n. 6 hengen ryhmissä läpi radan, jonka ulkonäkö olisi itseasiassa mahdoton kuvailla sillä emme nähneet sitä kertaakaan. Tarkoituksena olikin kokea, miltä tuntuisi olla sokea (rimmaa). Jokainen ryhmä meni yksitellen sinne, jokaiselle annettiin semmoinen keppi millä sokeat tunnustelevat maata, ja jokaista ryhmää avusti henkilö joka on lähes/täysin sokea. JÄNNÄÄÄÄÄÄÄ!!! Tein sen virheen että menin vahingossa ensimmäisenä sisään (kuljimme siis jonossa) jolloin ei ollut ketään johon tukeutua, RIP. Kuljimme yhteensä...neljän tai viiden 'huoneen' läpi, jossa jokaisessa oli erilainen teema - ensimmäinen taso oli tasainen lattia, toinen taso hankalampi hiekka/kivi/vuoristo maasto, kolmas katu jne. Meidän piti mm. katu huoneessa kuunnella liikennevalojen ääntä ja päätellä, milloin suojatie on turvallista ylittää. Todellisuudessa tämä kokemus oli ainakin omasta mielestäni niin paljon mahtavampi miltä se kirjoitettuna kuulostaa. Yhteensä 'radalla', tai no huoneissa, miten vaan, kierreltiin noin tunnin ajan.

Tämän jälkeen porukka taas erkani kun vapaa-aika alkoi, mutta me lähdimme etsimään kahvilaa ja tarkoituksena oli shoppailla lisää, mutta energiaa ei kyllä riittänyt kuin parille kaupalle ja - tietenkin - supermarketeille, sillä ne ovat muodostuneet suosikki paikoiksemme. Sää oli huomattavasti mukavampi ja siedettävämpi kuin muina päivinä, vaikka aamulla vähän satoikin ja näytti uhkaavasti siltä että tulisi myrsky (nyt kun kuuntelen ulkoa tulevia ääniä niin kyllä kuulostaa että seuraavana päivänä saattaa myrskytä tämänkin päivän edestä).

Joulun aikainen valaistus kaupungissa on uskomattoman hieno. Tässä kuvassa näkyy myös taustalla St. Stephen's Cathedral.

Kahvilla (tosin sanaan 'kahvi' kuuluu tässä tapauksessa myös valtava jäätelöannos, kakkua ja ärsyttävä yrmyliini tarjoilija joka otti itseensä kun ei saanut tippiä)

- Edelleen väsynyt Lettis

Stereotypioita ja shoppailua

Keskiviikkona kouluun mentiin 8:15 niinkuin lähes kaikkina muinakin aamuina (eli ihan liian aikaisin). Ensimmäisenä oli ohjelmassa italialaisten suunnittelema 'warm-up' joka siis oli Macarena-tanssi, jota sitten yhdessä yritettiin tanssia. Sen jälkeen jatkoimme vaan eilisiä keskenjääneitä projekteja joitten keskeisenä aiheena olivat stereotypiat eri maista. Meidät oltiin jo eilen jaettu ryhmiin joissa piti pohtia tiettyyn maahan liittyviä stereotypioita, esim Italia & pizza, Suomi & sauna. Tehtiin niitä italialaisten iPadeilla joissa kieli oli tietenkin italia eli kukaan ei ymmärtänyt niistä mitään, mutta meni ihan hyvin silti.

Samanlaiset harjoitukset jatkuivat pitkin päivää, keskusteltiin yhdessä stereotypioista ja esitettiin kysymyksiä muitten maitten edustajille jotta saataisiin tietää onko samanlaisia stereotypioita muissakin maissa. Saimme (eli jouduimme) myös esittämään tiistaina opettelemamme Erittäin Kauniin Laulun koulun oppilaille (jotka metelöivät ja riehuivat koko Kauniin Esityksen ajan). Laulu oli siis mix-up Jaakko kullasta ja Euroopan hymnistä ja sen sanat olivat sekoitus 7 eri kielestä. Kaunista oli kuten kuvitella saattaa.

Ruokana oli ihan tajuttoman hyviä cheese fingersejä, ikään kun kalapuikkoja paitsi kalan sijaan oli juustoa ja jotain perunaa. Tämä tosin oli vegetaarinen vaihtoehto, ja sitä sai ottaa vain ne jotka olivat valinneet sen tälle päivälle (meidän piti jo Suomessa  etukäteen valita mitä ruokaa minäkin päivänä syömme). Kävi kuitenkin niin että koska ns. 'oikeana ruokana' oli jotain ihme keittoa niin kaikki halusivat vege vaihtoehtoa jolloin vegeä ei riittänyt niille jotka oikeasti olivat vegetaristeja :( Keittäjät kuitenkin lopulta vetivät jostain esiin lisää niitä eli crisis averted. Ruokailusta btw: me suomalaiset olemme aina ihan kuoleman kielissä kun lounas on vasta kello 12 - suomen aikaan siis 13, ja olemme tottuneet syömään jo 11. Rip me.

Cheese fingers juttuja! 'Salaattina' oli punajuuriraastetta, joka ihmetytti monia ulkomaalaisia. Ruoan kanssa saa jokapäivä ottaa jälkiruoan (joka voi olla esim mandariini, suklaavanukas tai leipä) mutta kuten kuvasta saattaa tarkkasilmäisenä nähdä, huijasimme systeemiä ja otimme useamman jälkiruoan.

Iltapäivällä meillä oli flashmob tanssin harjoittelua, ja vaikka kaikki etukäteen salaa marisivat (myös me) ja stressasivat ajatusta jostain random tanssista, osoittautui se paljon kivemmaksi kuin oletettiin. Tanssia opetti itävaltalainen latinan & kemian opettaja joka osasi hommansa hyvin ja kappale jonka tahtiin tanssittiin oli Madagascar -leffasta tuttu 'I like to move it' tms.

Senjälkeen pääsimmekin vapauteen vapaa-ajan viettoon, mikä oli mukavaa vaihtelua tiistain 14 tauottoman tunnin tappopäivästä ja lähdimme isolla porukalla shoppailemaan. Porukka kyllä karisi matkan varrella ja lopulta jäljellä oli vain minä, Aleksi, Iida & Iidan host Kathi. Kävimme Vapianossa syömässä (oli älyttömän hyvää ruokaa) ja supermarketissa ihailemassa ulkomaalaisia tuotteita (on niin cool kun kaikki on ihan erilaista) ja ostamassa tuliaisia (eli toisin sanoen itsellemme karkkia ja suklaata).

Vaaapiiiaaanooooo

Yksi monista joulutoreista jossa kävimme ja taustalla 'town hall'

Me ja Iidan host Kathi <3

- Myös väsynyt Lettis


Ps. Kuvien saaminen tänne blogiin on ollut semmoinen työmaa että HUHHUH

Jaakko kulta eläintarhassa

Tiistaiaamu alkoi Suomi-tietovisalla, minkä pidimme projektilaisille aamunavauksena. Oikeiden vastauksien kertojat palkitsimme maukkailla Marianne-karkeilla. Päivän vietimme ryhmätöiden parissa. Tehtävämme oli keksiä lausahduksia erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, esimerkiksi konsertissa tai ensitreffeillä. Lounaan jälkeen harjoittelimme Jaakko kulta -laulua eri kielin useamman tunnin ajan keskiviikon lauluesitystä varten. Kyseinen kappale alkoi tulemaan jo korvista ulos.

Iltapäivällä vierailimme Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa. Oppaat kuljettivat meitä ympäri tätä suurta rakennusta ja pääsimme näkemään esimerkiksi yhden kokoontumissaleista. Katsoimme pari lyhyttä videota liittyen Yhdistyneisiin kansakuntiin. Mielenkiintoisena pidimme oppaiden esittelemiä YK:n tärkeimpiä tavoitteita tulevaisuutta varten.

Pikaruokailun jälkeen tutustuimme illalla Wienin Schönbrunnin eläintarhaan, mikä oli avoinna ainoastaan meille. Oppaat kuljettivat meitä pimeydessä ja käytimme apuvälineinä pimeyskameroita, millä pystyimme näkemään eläimiä pimeässä, esimerkiksi susia, virtahepoja ja koaloita. Eläintarhassa kulkeminen oli jännittävää ja mukavaa hyvin viileästä säästä huolimatta. Tämän pitkän päivän jälkeen nukkumatti tuli hyvin nopeasti ja sen takia blogin kirjoittaminen jäikin seuraavalle päivälle.

Aleksi - päivän selviytyjä

Tutustumista ja suunnistusta

Ensimmäinen ilta kului host-perheiden parissa, ja olimme kaikki sen verran väsyneitä että päädyimme piakkoin nukkumaan.

Seuraavana aamuna sitten tyypillinen itävaltalainen arkiaamu. Ylös sängystä, aamupala ja valmistautuminen kouluun, ja ei kun menoksi. Tämä tosin vei hosiltani Felixilta vain kymmenen minuuttia, sillä hän nousi noin varttia vaille kahdeksaa, ja viittä vaille lähdimme jo. Kävelimme Felixin kanssa lyhyen koulumatkan, joka taittui nopeasti jutellessa niitä näitä.

Aamupäivä kului sitten erilaisten tutustumisleikkien parissa. Opimme tuntemaan toisemme nopeasti, eikä muutaman vuoden ikäero osaan tuntunut haittaavan ollenkaan. Välissä teimme myös pienen suunnistuskierroksen ympäri koulua, joka oli järjestetty kilpailumielessä. Keksipaketti jäi voittamatta, mutta hauskaa meillä ainakin oli.

Iltapäivällä sitten oli hieman isomman suunnistuksen vuoro kun lähdimme suunnistamaan Wienin vanhaan kaupunkiin ja keskustaan. Wienissä puhalsi kylmä tuuli, joka tunkeutui jopa takkien läpi, mutta onneksi oli sentään hyvä seura lämmittämässä. Suunnistuksen päätteeksi me opiskelijat jäimme vielä kiertämään Wienin joulumarkkinoille, kun opettajat lähtivät jo lepäämään. Päivän päätteeksi menimme myös kotia syömään, ja jäin sitten pöytään istumaan ja juttelemaan perheenjäsenille. Ja nyt sitten nukkumaan.

Erittäin väsynyt Jonathan

Wieniin!

Lumisesta Pietarsaaresta kohti Wieniä lähti  iloinen joukko.
Tuuli puhalteli reippaasti Kruunupyyssä ja myös Vantaalla.
Odottelimme vajaat puolisen tuntia yli  lähtöajasta ennen toista etappia.

Wieniin laskeutuminen oli myös vähän erikoinen, kun juuri laskeutumassa oleva kone nousikin viime
hetkellä takaisin ilmaan, syynä oli kiitoradalla ollut toinen kone.

Tulimme pikkuisen myöhässä Wienin hienolle lentokentälle, junalla sitten tapaamispaikalle.
Isäntäperheen odottelivatkin jo vieraitaan. Opiskelijat lähtivät sijaiskoteihinsa isäntineen niin nopeasti, ettei paljoa ehditty hyvästellä. Aamulla nähdään jo 8.15, meillä on siis aikainen herätys!

                                                   Vielä vähän aikaa lähtöön, odottelua Helsinki-Vantaalla.



Väsynyt Anna-Maija

Wienin valmisteleva kokous 3.-7.10.2016

Pietarsaaren lukion opettajat Tiina Stara ja Tytti Lehtola osallistuivat lokakuussa Wienissä järjestettyyn projektimaiden opettajien tapaamiseen. Projektin loppusuora häämöttää, mutta vielä on työtä tehtävänä. Wienin kokoontumisen tarkoituksena oli paitsi Heustadelgasse Schuleen tutustuminen, myös marraskuussa tapahtuvan oppilaiden kokoontumisen suunnittelu.

Marraskuun kokoontumisen teema on erilaisuus (Diversity). Tätä teemaa työstettiin ja suunnitelmien pohjalta laadittiin kokoontumisviikon ohjelma. Oman koulumme opettaja, Anna-Maija Lyyra, tulee omassa osuudessaan toteuttamaan erilaisuuteen liittyviä ryhmätehtäviä.

Heustadelgassen koulu järjesti osallistujille monipuolista ohjelmaa sekä koulussa että sen ulkopuolella. Koulun ohjelma painottui uusien digitaalisten apuvälineiden käytön opetteluun ja opiskelijoiden tapaamisen suunnitteluun. Koulukierroksella esiteltiin monipuoliset, modernit ja avarat tilat. Erityisesti lasiseinäinen kirjasto ja kellarissa sijaitseva liikuntasali, johon pystyi kurkistamaan toisen kerroksen ikkunoista, jäivät mieleen.

Isännät olivat varautuneet tuloomme tarjoamalla myös koulun ulkopuolisia elämyksiä. Dialog in Dunkel (Dialogi pimeässä) -kierroksella osallistujat pääsivät kokemaan näkövammaisten maailman. Kierros tapahtui maan alla olevassa keskuksessa, jossa sokeat henkilöt opastivat näkeviä täydellisessä pimeydessä. Kokemus oli vaikuttava. Samaa voi sanoa Grinzingin luontoreitistä, joka vie kulkijat satumaista polkua pitkin kukkulan huipulle, josta Wienin kaupunki avautuu katselijan eteen.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, minkälainen opiskelijoiden tapaaminen tulee käytännössä olemaan ja minkälaiseksi projektin loppuosa muodostuu.

Tytti Lehtola

InTIMe21-projektilla on vaikutusta!

Seitsemän maata yhdistävän projektimme kolmas eli viimeinen vuosi käynnistyi tämän lukuvuoden alussa. Neljän maan koulut ja kulttuurit ovat tulleet tutuiksi: Tanskasta tarttui smørrebrødin syömisen lomassa mukaan peer education eli vertaisoppiminen. Sloveniassa vaihdoimme ideoita vaihtoehtoisista, luovista opetusmenetelmistä ja huomasimme, kuinka melkeinpä ruoan kuin ruoan voi tarjoilla rullalle käärittynä. Espanjassa opiskelijat saivat rautaisannoksen bocadilloja eli lounaaksi tarjoiltuja vaaleita eväsleipiä samalla, kun perehdyimme yrittäjyyskasvatukseen. Suomessa, kotikoulussamme, tutustutimme ystävämme karjalanpiirakoihin, korvapuusteihin ja salmiakkiin; tiedollinen anti liittyi kestävään kehitykseen. Jäljellä ovat vielä vierailut Itävallan, Puolan ja Italian yhteistyökouluihin ja uudet näkökulmat innovatiivisiin opettamis- ja oppimismenetelmiin.

InTIMe21-Erasmus+ -projektin on tuonut uusia, kansainvälisiä tuulia kouluumme. Vertaisoppimisesta on tullut pysyvä osa Pietarsaaren lukion arkea, ja sen kokevat toimivaksi, tehokkaaksi ja mielekkääksi metodiksi niin opiskelijat kuin opettajatkin. Projektiin liittyvät työt ja teemapäivät taas ovat osoittaneet, kuinka yhdessä tekeminen tuo tullessaan yhteisöllisyyttä ja hyvää oloa. Olemme voineet myös huomata, että ryhmällä on voimaa ja yhdessä voi oikeasti vaikuttaa asioihin. Tämän kaiken ovat meille näyttäneet niin Earth Day, Peer Education Day kuin Metsäpäiväkin aktiviteetteineen.

Yrittäjyyskasvatusta vertaisoppimismenetelmällä ja vieläpä in English!

Espanjassa yrittäjyyskasvatusta opiskelleet nuoremme Markus, Alvar, Ville ja Anni siirsivät tietämystään ja oppejaan lukiomme aloittaville englannin tunnilla. Kolmoskurssilaiset saivat johdannon jälkeen nähdä kaksi inspiroivaa videota siitä, kuinka nuoret eri puolille maailmaa olivat keksineet luovan ratkaisun johonkin ongelmaan ja tuotteistaneet sen.

Seuraava vaihe olikin, että aloittavat saivat itse miettiä heitä koskevia "ongelmia", joihin sitten ideariihen avulla etsittiin ratkaisuja. Kukin ryhmä valitsi tämän jälkeen yhden ongelman tarkempaan käsittelyyn ja työstettäväksi. 

Q

Opiskelijoiden tehtävä oli seuraavaksi alkaa rakentaa yritystä tuotteen ympärille. Heidän tuli miettiä esimerkiksi asiakassuhteita, budjettia ja markkinointia. Lopuksi ryhmät esittelivät tuotteen ja yrityksen toisille. 

Englannin kurssilla opiskelevat Laura, Unna, Sami ja Jasmin olivat sitä mieltä, että opetuskokonaisuus oli mukava ja erilainen tapa tutustua yritääjyyteen. "Sai käyttää aivojaan, kun piti keksiä ratkaisu johonkin ongelmaan", kertoi Sami. 

Torstai ja viimeinen työpäivä

Torstai alkoi iloisesti kulttuuristen päivänavausten parissa. Esimerkiksi Itävallan opiskelijat pitävät tietokilpailun maastaan ja kulttuuristaan, tanskalaiset opettivat meitä sanomaan suomalaiseen makuun mahdottomilta tuntuvia sanoja ja espanjalaiset esittelivät katalonialaisen ihmispyramidin - ja havainnollistivat sen! Me suomalaiset esitimme draaman siitä, millaista on seistä Suomessa bussipysäkillä. Sanoja ei näytelmässämme tuhlattu!

Torstai tiivisti viikon työrupeaman: opiskelijat tekivät projektityönsä loppuun ja lopuksi esittelivät keksimänsä ratkaisut ekologisiin ongelmiin. Käsitellyiksi tulivat niin ilmansaasteet, ruokahävikki kuin hiilidioksidipäästötkin.

Iltapäivällä jatkui kestävän kehityksen kultturillinen osio: niin opiskelijat kuin opettajat marssivat pulkkamäkeen Lockenbergille. Nauru raikasi ja lumi pöllysi, kun seitsemän maan nuoret ja vähän vanhemmatkin laskivat yhdessä pulkilla ja liukureilla!

Illalla oli vuorossa jäähyväisjuhla, suomalainen illanvietto. Ohjelmassa oli porojuoksua, musiikkitietokilpailu, musiikkiesityksiä ja  - kaiken huipuksi - joulupukin vierailu. Tanskalainen opettaja tokaisikin, että hänen lapsuuden haaveensa viimein toteutui: hän taasi joulupukin!